Musta ei koskaan tule sitä, mitä oon aina halunnut olla
Sitä pientä, siroa ja kaunista vaaleaa kiharapäätä
Geenit meni vituiksi ja tukkakin on liian ruskea, hiuksetkin suorat hamput
Tietokoneeni näppis on suklaassa, kuten kaikki muutkin paikat
En enää uskalla ostaa paljon ruokaa kotiin, etten ahmisi niitä
Viikon ainoana vapaapäivänä sen sijaan syön mussutan minkä ehdin, kun ei muka ole muuta tekemistä
Vaikka olisihan tuolla pölyä pienen kerrostalon verran ja luettavaa yhteiskunnasta 1000 sivua
Minä vaan en jaksa välittää enää
En jaksa ottaa yhteyttä keneenkään, en pääse kahville
Taistelua saada perse ylös edes läsnäolopakollisille tunneille, tosin niiltäkin lintsaan
Vilpittömät pahoittelut kaikille jotka kärsivät mun olemassa olosta!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)