Dagar är ganska galna

Eksyin ihmismassan keskelle, kaikki tönivät. Painu sinäki vittuun siitä. Keski-ikäset tädit hamstraavat innoissaan longtsämppiä ja muita merkkilaukkuja, siis hei come on saa muutaman euron alea!11 Frendini hamstraavat ruokaa herkkupuolelta, köyhää opiskelijaa ja eläkeläismummoja muistetaan leipätarjouksin. Keltaiset haamut vaanivat minua jo ihan todellisuudessakin!! Minä ostan jättipussin irttareita halpaa kun on (köh, muuta motiiviahan mulla ei tietenkään ole *viattomuus*). Tunnen jo miten nuo teolliset sokerihiilariköntit liimautuvat alavatsaani ja alleiheni, mutta en jaksa välittää. Tekee mieli, syön spontaanisti. Syömiset ovat helpottuneet ja ahmintakin keventynyt nyt kun ei enää tarvitse kirjailla niitä ylös. 

Hulluilta päiviltä jatkoin kahvioon kahville, jossa viihdyin karkkipussini ja tenttikirjojeni kanssa ennätykselliset 2h. Minä! Lukemassa tenttiin putkeen kaksi tuntia! Kerrankin pystyin edes jotenkin keskittymään. En varmaan osaa lukea kirjastossa, kun siellä on aina niin hiljaista. Jos joku yskii tai on flunssainen, niin se häiritsee. Pieni yleismelu taitaa olla pelastukseni.

Syön tässä karkkejani loppuun ja katson ruutu.fi:stä miljonääriäitejä. On tää elämä sitten hullua. Galna Dagar! Toisilla on kaikenmaailman siivoojaa ja ties mitä palveluskuntaa. Olisi varmaan helppo olla masentunut, kun kaikki velvollisuudet hoitaa assistentit ja palvelijat. Minun asioitani ei hoida kukaan. Olen aina vihannut nokka pystyssä kulkevia porvareita, mutta kieltämättä ohjelma on ihan kelpo katsottavaa. En todellakaan vaan voi ymmärtää sitä, miksi joku käyttää monta tonnia KENKIIN? Mikäs siinä jos on rahaa mutta silti!

Haaveilen asokselta yhtä ihanaa laukkua, sellaista ruskeaa jossa on tavallaan karvavuori. Muistaakseni 36 puntaa + postikulut. No siis et varmaan osta, menee sitä rahaa sulla parempaaki käyttöön!! Kiitti äiti, mutta tottahan se on. Laukku jää asokselle ainakin toistaiseksi ja rahat tililleni. Laskut tulvivat postiluukusta sisään kuin Niagaran putoukset, ulosottokirjeet ja muut karhut ovat onneksi kämppikselleni. Välillä saan rahaa palamaan, vaikka olenkin eläväni niukasti. On niin helppo nappaa kahvi mukaan, ostaa salaatti kahviosta... Koen silti asian niin, että elämästä pitää nauttia. Äärimmäinen kärvistely ja joka sentin laskeminen on karu totuus monelle, mutta mukavaa se ei ole. Opiskelijat (tai miksei muutkin): Miten paljon teillä jää rahaa kuussa käteen? Itse käyn töissä ja opiskelen. Periaatteessa verojen jälkeen jää käteen ainakin 800e, mikä on paljon enemmän kuin pelkkä opintotuki. Silti jos mulla on tilillä satoja euroja, siirrän sen samantien säästöön etten vain käyttäisi niitä... Ostomaniani taitaa olla laantumassa, on ollut jo pidemmän aikaa. Mun on pakko niukkailla.. En vaan voi olla ajattelematta joulukuuta (kaksi työvuoroa), tammikuuta (kaksi työvuoroa), ensi kesää (jäänkö taas ilman töitä eli täysin ilman tuloja)??

Se näistä finanssiasioista, plääh tylsä aihe kirjottaa vaikka onkin aika mielenkiintoinen. Ensi viikolla on lääkäri, toivon saavani lähetteen ravitsemusterapiaan. Jaiks! Viime kerralta ei jäänyt kovinkaan positiivista vaikutelmaa. Tai siis niiltä kaikilta kerroilta, joillon kävin samalla henkilöllä. Vinkkinä oli ottaa ihan rennosti syömisen kanssa. Olin helpottunut. Niin kauan kunnes älysin kysyä mikä sitten on normaali määrä ottaa vaikka karkkia. Sanotaan nyt semmonen 30grammaa. Täti vetäisi vesilasinsa väärään kurkkuun kun tietäisi mun ostaneen kahdella eurolla karkkia tänään (kilohinta 4,50e). For God sake, kuka helvetti ostaa karkkia 30grammaa? Ok, suklaapatukka on asia erikseen mutta voi tsiisus.. 

Hullu maailma.