Kohta kuuluu pirrpirrpirr... Ihan turhaan mä laitan herätyskellon soimaan, kun en kuitenkaan nuku herätykseen asti. Uni..missä sie olet? Okei, olen sitä ihmistyyppiä joka tarvitsee vähintään sen 8 tuntia pysyäkseen tolpillaan, mielellään 10 jotta pysyn edes jotenkin järjissäni. Mutta ei kun ei. Olen jo monta iltaa kaatunut väsyneenä sänkyyn, sen jälkeen hautautunut peittojen alle... Ahdistunut maailman menosta, kuunnellut kämppiksien melua jopa kuuteen asti aamulla. En voi vaatia ketään olemaan täysin hiljaa joskus kymmeneltä illalla, pitäähän ihmisten saada katsoa telkkari ja muuta. Mutta kun jokainen pieni ääni tuntuu nyt häiritsevän. En nuku niin en nuku. Silmänaluset kilpailevat mahani turvotuksen kanssa, eikä loppua näy.
No mutta. Voisin tietysti ajatella positiivsesti: koska en pysty nukkumaan, voisin lukea tenttiin aamuisin. Ajatelkaa nyt hei: mikäs sen parempaa olisikaan, kun kupponen kahvia ja lehti? Downshifting, anyone? Nyt ei olla elokuvissa, joten realityelämäni ei mene ihan noin. Sen sijaan minä herään, jään sänkyyn makaamaan ja murehtimaan miksi heräsin taas 7:30, vaikka olisin saanut nukkua vielä ties miten kauan. En saa aamuisin aikaisin yhtään, siis yhtään, mitään. Jaksan toki mennä jääkaapille, sen jälkeen avaan taas koneen ja tässä sitä ollaan, hohhoi.
Time is passing by ja minä huomaan sen. Taidan elää syyslomaa varten, ajatuskin lomasta lämmittää. Oooo, vain minä ja sinkkuelämäboksi (kolmantena pyöränä suhteessamme on jäätelökulhoT) <3. Syyslomaan on vaan vielä valitettavat kolme viikkoa. Toisin sanoen miljoona tuntia töitä, kaksi tenttiä, pari esseetä, monta tanssituntia, yliopistoliikunnan jumppia ja terapiatunteja. Kasoittain ahdistuksia, ruokaa, ja pahaa mieltä. En jaksa olla sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. Käyn kyllä opiskelijabileissä jos niitä on, mutta lähden viimeistään kymmeneltä kotiin. Liian paha olla. Kun olen yksin tahdon seuraan, kun olen seurassa tahdon olla yksin! Tämä pikku elämää suurempi paradoksi ajaa minut hulluuden partaalle: missään ei ole hyvä, ei koskaan. Koulusta tahdon kotiin, ja kotoonta tahdon, noh, en ainakaan kouluun mutta vaikkapa vanhemmille tai kaupungille. Sieltä tahdon taas kotiin.
Ainut paikka jossa voin elää on tanssitunnit. Nekin menevät penkin alle juuri nyt. Sekä balettitossut että tenttikirjat vaanivat hyllystä minua, mutten jaksa tarttua täysillä kumpaankaan. Pitäisi venytellä, pitäisi sitä, pitäisi tätä.
Jos elämäni pitäisi tiivistää yhteen sanaan, olisi se sana varmaan pitäisi.
EDIT: Mitkä kahvipavut tuolla taustalla oikeen välähtää. En osaa edes käyttää tätä helvetin bloggeria, en ymmärrä tunnisteiden käyttämisestä mitään enkä taustakuvan vaihtamisesta. Murr.
Syön 4-5 kertaa päivässä, riippuen siitä milloin herään.
VastaaPoistaÄhh, en mä nyt usko että mä viitsin mitään kirjotella miten mä syön. On mun syömisissä kuitenkin parantamisen varaa.
Pitäis syödä enemmän hiilaria koska liikun.
Ja muutenkin enemmän että saisi ne kuukautiset alkamaan.
Miten sä ite syöt, kuinka monta kertaa yms?
Joo, on mullakin melkeinpä viikottain tullu yhtenä päivänä enemmän (kaksinkertaisesti) kaloreita, eikä paino ole noussut.
VastaaPoistaNytkin ton lauantain jälkeen maanantain punnituksessa paino oli vaan laskenu!
Kannattais kyllä pyrkiä syömään ainakin se 4 kertaa päivässä, mielummin 5. Riippuen tietysti kuinka aikasin herää.
Ja ehkä ei kannata ihan niin kauheen karppia ruokavaliota noudattaa, vaan enemmän sellaista hiilihydraatti-tietoista. Eli ota vaan mukaan runsaasti marjoja ja hedelmiä. Ja niin, miten sä liikut? Kyllähän tommonen proteiinipainotteinen ruokavalio on hyvä vähän liikkuvalle, mutta jos enemmän liikkuu niin kyllä kannattais jotain täysjyvää lisätä vähän ruokavalioon.
Eihän noita pähkinöitä ja juustoja yms. kannatakaan syödä ihan mielin määrin, niinkun mitään ruoka-aineita. Kaikkea kohtuudella on varmaankin ihan käypä neuvo.
Tsemppiä ja kirjotellaan, tosi mukava kun laitat kommenttia! :)