Toteuttamisen arvoisia

Asioita joita aion muuttaa elämässäni


* Uudistan tyyliäni. Pois kaikki vanhat rytkyt, joita en kuitenkaan käytä. Taisin edellisessä postauksessani mainitakin, että olen pistänyt huuto.netiin ilmoituksia. Toistaiseksi vasta yksi kohde on myyty :/. Tyylistäni tulee juuri sellainen jossa olen aina halunnut olla: rennon naisellinen, ehkä murunen rock-asennetta mukaan. En halua enää hukuttautua isoihin huppareihini, joita hamstrasin pari vuotta sitten koska "olin liian läski kulkemaan tiukemmissa vaatteissa".


* Jos ja kun ostan vaatteita, voisin luopua samalla vanhoista. Eilen ostin housut, kengät, laukun, parit hanskat ja pari paitaa. Samantapainen coktail löytyy NämäMyyn kasastani..


* Nyt kun kirjoitan, tuli mieleen että kasa nimeltä rytkyt ei sitten valokuvaamisen + odotuksen meneekö kaupaksi jälkeen jää pyörimään huoneeni lattialle!


* Tänä talvena aion pukeutua mukavasti ja lämpimästi, ettei tarvitse palella


* Opettelen laittamaan hiuksiani. En tahdo kulkea enää tässä samassa tyylissä päivästä toiseen: ponihäntä, sekä sivujakaus + sivuotsis pinnillä tieltä pois. Joskus on jopa panta. Nyt ajattelin suosia esimerkiksi sivulla olevaa lettiä, eikä tukan tarvitse aina olla niin tiukasti ja konkreettisesti pois tieltä.


*Syön herkkuja jos tekee mieli. Sitä vähemmän todennäkösesti alan ahmimaan, mitä enemmän aion sallia itselleni niitä


*En saa punnita itseäni usein.


*Aion opetella rentoutumaan. Olen alkanut kutomaan äidilleni kaulahuivia joululahjaksi ja se on oikeasti aika rentouttavaa.


* Pidän huoneessani järjestystä yllä, ettei sitten koko ajan tarvitsisi miettiä minkä vaatteen/johdon/kirjan/laukun päällä tuntuisi mukavimmalta tällä kertaa maata kun teen fysioterapialiikkeitä




Siinä jotain mitä voisin muuttaa. Muuten olen ihan fucked up. On uusi lääke. Sammahtelen ja kuljen ihan sumussa. Äitini oli täällä työmatkalla ja järkyttyi missä kunnossa olenkaan. Vaati, että lopettaisin lääkkeen.. Onhan se niin, että jos olo muuttuu välillä yht'äkkiä ihan voimattomaksi, ei se nyt voi olla normaalia. Vaikka olen syönyt nappia vasta viikon. Tiputin salaa psykologilta ja psykiatrilta muiden lääkkeiden annostukset minimiin. En kertakaikkisesti ymmärrä miks niin isoja annostuksia. Okei, olen sekopää, joka ei selviä elämästä. Olen vitun masentunut ja ahdistunut. Siihen ei ole ennenkään ko. lääkkeiden annostusten nosto juuri auttanut, vaan lääke toimii samalla tavalla pienemmälläkin annostuksella.

Blaah. Isäni on soittanut jo monesti tänään, ja soittaa kuulemma huomenna aamupäivällä tarkistaakseen että olen ihan ookoo. En kuulemma saa lähteä kouluun sekavassa mielentilassa jos en tajua mistään mitään. En edes älynnyt päivällä missä ratikassa on se nappi josta ovet saa auki, olin mennä pysäkin ohi, unohdin lapaset terapeutille, napitin paitani väärin ja muuta hauskaa.


En tajua että kirjotan edes tätä blogitekstiä. Nyt menen sänkyyn makaamaan, taas vaihteeksi. Adios kullannuput, palaillaan asiaan kunhan olen tästä vähän toennut (tokennut?tovennut?what the fuck).